Kyllä se kaikille SE OIKEA jossain on?!

Me olemme kaikki joskus ajatelleet niin, niin on käynyt kohdallemme tai sitten olemme sanoneet niin ystävällemme. Mitään takeita lauseen paikkansa pitävyydestä ei ole sillä minusta tuollainen on ympäripyöreää paatospuhetta kun yritetään lohduttaa sinkkuystävää, että kaikille on Se Oikea jossain vielä. Ja ei, tämä ei ole sinkun katkeraa puhetta vaan sitä suoraa tekstiä jota tämän blogin on tarkoitus teille lukijoille tuottaa, häpeilemättä ja kursailematta.

Monta oikeaa ja väärää

Jokainen joskus deittaillut ja seurustellut tietää sen fiiliksen, että meniköhän se juna jo. Että mitä jos mä päästinkin Sen Oikean nyt menemään kun suhde päättyi. Teinkö mä tarpeeksi suhteen eteen, olisiko vielä jotakin kannattanut yrittää, tapaankohan enää ketää. No se on saletti että tapaat, jos et linnoittaudu kotiisi 100%, mutta ketä tapaat, onkin toinen juttu.

Meillä naisilla on usein, omien ja läheisten kokemusten mukaan, tarve analysoida (puhki) paitsi elämää yleensä, niin varsinkin parisuhteita. Miehetkin taatusti analysoivat asioita, mutta eri tavalla, miesten tyyli on usein suorasukaisempaa, eikä asioita välttämättä vatvota ja analysoida puhki kuten ainakin itsellä on valitettavasti tapana. Analysointi on hyvä työkalu, huonompi juttu pidemmän päälle. Analysoimalla eron voi järkeistää itselleen, mikä taas voi auttaa menneestä ylipääsyä ilman liikaa tunteilua. Menneisiin ei pidä kuitenkaan jäädä pölyttymään liian pitkäksi aikaa (tiedän kokemuksesta, ei hyvä homma!).

Oma vikasi että olet sinkku

Sanokaa hep, jos kuulostaa tutulta? ”On ihan oma syysi että olet sinkku, olet liian nirso, eihän sinulle kelpaa kukaan”, olen kuullut tämän lauseen niin monta kertaa että lopetin laskemasta. Ja yhtä monta kertaa olen ajatellut, että no mutta, onkohan kysyjä itse valmis suhteeseen kenen tahansa kanssa vain jotta olisi se parisuhde? Tuskin. Nykyään tölväisen ajatukseni ääneen ilman filtteriä, jos nyt kukaan enää kehtaa tuommoisia aivopieruja päästellä.

Nirsoudesta parisuhdemarkkinoilla olen saanut kuulla varmaan viimeiset 10 vuotta. Kieltämättä en kiinnostu saatikka ihastu helposti vaan todella harvoin. Tämä voi antaa minusta nirson vaikutelman, että katsoisin vain ulkonäköä. Vanha sananlasku siitä, kuinka ulkonäköön ihastutaan ja sisimpään rakastutaan, pitää mielestäni edelleen paikkansa. Missään ei kuitenkaan sanota sitä, että millainen ulkonäkö ketäkin viehättää ja makuja on monia.

Ladonoven kokoinen örmykörmy on ulkonäöllisesti minun tyyppiäni, mutta olen elämän varrella ihastunut myös ns. täysin vastakohtiin. Jokainen on varmasti joskus listannut päässään asioita, joita toivoisi tulevalla kumppanillaan olevan, mutta silloin kun vatsanpohjassa alkavat perhoset pyörimään, listat lentävät nurkkaan ja vain fiiliksellä on merkitystä!

Lisää mietteitäni sinkkuudesta aiemmasta postauksestani.

Pariutuneet parittajat

Minusta on aina ollut huvittavaa kuinka helposti pariutuneet ihmiset ovat parittamassa sinkkuja. Miksi? Valmista vastausta minulla ei tähän ole, mutta sellainen aavistus on, että sinkku on uhka.

Ikivanha ajatusmalli siitä, että sinkkuihminen ei samalla tavalla kuulu porukkaan kuin parisuhteessa elävä, on edelleen tiukasti ihmisten mielissä. Toki on asia erikseen, jos joku haluaa esitellä sinkkuystävänsä toisilleen ja auttaa Amoria mutta silloin ei myöskään saa loukkaantua jos homma ei toimi. Innolla tapaan uusia miehiä kun niitä on tuttujen kautta esitelty, mutta olen oppinut jo etukäteen sanomaan että ethän pety, jos homma ei toimikaan minun tai miehen puolelta. Sokkotreffeille en enää lähde, sen olen päättänyt!

Onnellinen yksin

Mitä pidempään on yksin, sinkkuna, sitä paremmin voi viihtyä ihan keskenänsä. Näin on käynyt minulle. Etenkin silloin, jos omia unelmia alkaa toteuttaa yksin, odottamatta sitä ”sit-ku” elämää, sitten joskus kun minulla puoliso, niin sitten toteutan sen ja sen unelman, sitä paremmin yksin viihtyy.

Yksin oleminen ei ole yhtä kuin yksinäisyys, se sentään tuntuu olevan nykypäivänä niin selvä asia ettei sitä tarvitse erikseen kyseenalaistaa. Nykyään kun ei onneksi ole yhtään outoa, jos haluaa elää mieluummin yksin (sinkkuna) kuin kenenkään kanssa, elää itselleen. Itselleen eläminen ei kuitenkaan tarkoita yhtä kun itsekästä, läheisiä ihmisiä kun voi huomioida ilman sitä parisuhdettakin.

Sinkkuna kompromisseja ei tarvitse toki arjessa tehdä samalla tavalla kuin parisuhteessa, mutta eihän se ole keneltäkään pois että elää itselleen? Aina mieluummin elää itselleen, kuin jollekin muulle, elää omaa unelmaansa, ei kenenkään muun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *