Silmät ovat sielun peili

Ystävyys on asia, joka on aina muodissa, aina pinnalla ja varmasti myös jokaiselle tärkeä asia. Parasta on muistaa ystävää silloin, kun hän sitä vähiten odottaa eikä jättää ylläriä ystävänpäivään <3 Mutta mistä sitten tuntee ystävän? Pitkäaikaisinta ystävääni huvitti suuresti, kun menneinä vuosina tuli puhe siitä, mihin kiinnitän miehessä ensin huomiota. Se JUTTU olivat kädet. Että ei saa olla nakkisormet, semmosilla on peukalo keskellä kämmentä, eikä ne osaa korjata autoa eikä pitää huolta mistään muustakaan. Kieltämättä oma vastaukseni naurattaa minua todella paljon näin 15 vuotta myöhemmin (vaikka myös nykyään olen sitä mieltä, etten haluaisi mitään tumpulaa miehekseni). Nykyään kiinnitän ensimmäisenä huomiota silmiin, niin Tinderissä palloillessani kuin uusia tyyppejä livenä tavatessani, olivat ne sitten miehiä tai naisia. Silmät kertovat ihmisestä yleensä kaiken, jos niitä vain osaa katsoa oikein.

Haluan kertoa teille tarinan siitä, miten pahasti voi joskus ystävien suhteen erehtyä. Tästä lienee aikaa jo 8 vuotta, kun minuun otti netin kautta yhteyttä eräs nainen. Seurustelin silloin erään  miehen kanssa ja tämä nainen otti yhteyttä sen vuoksi, koska hänkin seurusteli muualta tulleen miehen kanssa. Ennenkuin huomasinkaan, toimin hänen terapeuttinaan. Toki ystäviä pitää tukea ja tiedän olleeni todella raskas etenkin muutaman viimeisimmän kivuliaan eroni jälkeen, mutta rajansa kaikella. Olin monessakin mielessä liian sinisilmäinen, kunnes tässä kantapään kautta matkan varrella vanhetessa viisastunut, ja tämä sinisilmäisyys koitui kohtalokseni tuolla kertaa todella pahasti. Myös minä uskouduin hänelle elämäni karikoista ja meillä oli monta kertaa todella hauskaa yhdessä, oikein nautin hänen seurastaan. Läheiset ihmiset kuitenkin alkoivat nähdä pinnan alle ja ihmettelemään, mikä tämä nainen oikein on, lintu vai kala vai jotain siltä väliltä, sillä hän oli joko varautunut tai liiankin utelias, jopa kuulusteleva ja tuomitsevakin tavatessaan muita ystäviäni. Kutsuin hänet aina kaikkiin juhliini, sillä aidosti halusin hänen ystävystyvän myös muiden minulle rakkaiden ihmisten kanssa. Hänellä ei ollut juurikaan ystäviä netin ulkopuolella ja halusin auttaa häntä. Ystävieni epäilyksistä huolimatta jaksoin edelleen uskoa tämän naisen hyvyyteen, mutta olin kuitenkin jo hieman varautunut. En halunnutkaan enää uskoutua hänelle ja varoin sanojani. Aloin miettimään, että mitä tämä tällainen ystävyys on. Ystävyys on luottamusta, sitä, että uskaltaa olla oma itsensä, uskaltaa sanoa asioista, ei padota niitä sisälleen, haluaa jakaa ne elämän tärkeimmät hetket, lähteä yhdessä festareille, matkalle, kylpylään, juhlimaan, mitä vaan. Tosiystävyys punnitaan aina silloin, kun elämässä on kriisi. Ketkä silloin jäävät jäljelle?

Sitten alkoi tapahtua kummia. Iloitsin siitä, kuinka meillä töissä järjestettiin hienot KickOffit, joihin oli oikein pöytiin plaseeraus (tämän sanan merkityksen muuten googlasin ennen juhlia, mutta en kertonut töissä siitä kenellekään 😉 ja muutoinkin meininki kuin punaisella matolla ikään. Iloitsin siitä, kuinka olin löytänyt oikein hienon mekon sinne ja suunnittelin, mitkä kengät laittaisin, miten meikkaisin ja entäs kampaus sitten, jotain tälle harakanpesälle vähän niinku tarttis tehdä?! Kaikkea sellaista, minkä jokainen juhliin joskus tälläytynyt voi ymmärtää. Mutta ei, saankin lokaa niskaani siitä, kuinka olin nyt mahtaillut juhlilla yhtään ajattelematta häntä, häntä joka ei juuri sillä hetkellä elämässään pystynyt osallistumaan mihinkään työpaikan juhliin. Toisen kenkiin astuminen tekee meille kaikille välillä, hyvinä ja vähemmän hyvinä aikoina. Että on mukana ystävän onnessa ja tukee silloin, kun ystävä sitä tarvitsee. Syytämme herkästi ulkopuolisia tekijöitä omasta epäonnestamme, itse olen syyllistynyt siihen niin monta kertaa, etten blondina ainakaan osaa laskea niin pitkälle!

Vakavasti puhuen ja palatakseni niin rakastamiini sanontoihin, jokainen on oman onnensa seppä. Niin se vain on, vaikka tottakai niillä omilla lähtökohdilla elämään on aina oma merkityksensä. Ympäristö muokkaa ihmistä todella paljon ja fakta on aina se, että vakaa taloudellinen tilanne usein helpottaa niiden asioiden tekemistä ja toteuttamista, joka sen onnen tuo. Yritin tukea tätä silloista ystävääni, piristää häntä, mutta taisin tehdä sen liian positiivisella asenteella. En ymmärtänyt hänen ajatusmaailmaansa ja sitä, että toinen voi oikeasti ottaa siipeensä toisen onnesta, sillä aiemmin ystävyyssuhteissani oli aina (ja on edelleen) iloittu ystävän onnistumisista. Minulle ei tullut mieleenkään, että käyttäytymiseni voisi olla hänelle kuin myrkkyä.

Myrkkyä oli myös se, että tykkäsimme molemmat olla valokuvissa. Otimmekin paljon kuvia kimpassa, kuvasimme syksyistä Helsinkiä pukeutuen teeman mukaan, hassuttelimme vaatteilla ja meillä oli hauskaa. Kuitenkin sain jälkeenpäin häneltä kuulla, kuinka minä en ollut panostanut hänen kuvaamiseensa yhtä paljon kuin hän minun, kuinka hänen minusta ottamansa kuvat olivat paljon parempia kuin ne, joita minä olin ottanut hänestä. Hän ei ollut ikinä tyytyväinen, niin minä sen koin. Jälkeenpäin sain myös kuulla häneltä, kuinka olen niin show persoona, aina haluamassa huomiota ja esiintymässä ystävilleni, niin etten ole koskaan aito. Ja kuinka minulla on herra ties mitä kaikkia riippuvuusongelmia ja kuinka hän koki sen vain reiluksi, että oli lähettänyt kymmenelle ystävälleni minusta perättömiä viestejä ja kuinka oli ihan ok tehdä sama kasvotusten minun exälleni (joka muuten oli narsisti, mutta se on toinen tarina). Exäni tietysti tästä riemastui, sai vahvistuksen sille, kuinka oli ehdottomasti oikea ratkaisu erota minusta. Kuten sanottua, tämä on toinen tarina, sen aika ei ole vielä, mutta aion senkin teille kertoa, jos vain jaksatte näitä postauksia lukea 🙂

Nämä kaikki hullutukset paljastuivat, kun eräs ystäväni lähetti minulle viestikopion tämän naisen hänelle lähettämästään herjausviestistä. Hulluinta oli, että tämä nainen oli lähettänyt viestin myös minun toisen exäni nykyiselle tyttöystävälle. Homma karkasi kyllä häneltä niin sanotusti lapasesta. Säilytin kaikki viestikopiot, jotka käsiini sain ja ilmoitin tälle naiselle, että jolleivät nämä lopu, teen asiasta rikosilmoituksen. Hullutukset loppuivat ja sittemmin olen yrittänyt pariinkin kertaan asioita hänen kanssaan selvittää tuloksetta.  Hän onnistui myös pääsemään minun ja erään ystäväni väliin, mutta onneksi saimme tilanteen korjattua eikä ns. pysyvää vahinkoa päässyt tapahtumaan. Silloin aikanaan tämä kaikki tuntui erityisen pahalta, koska en ollut kokenut mitään vastaavaa aiemmin. Opin kuitenkin luottamaan entistä enemmän sekä omiin että läheisteni vaistoihin, katsomaan uutta tuttavuutta oikein sielun syövereihin, että millainen tyyppi sieltä löytyy. Elämänkokemus opettaa ja niin oli tässäkin tapauksessa.

Muistakaa aina, että silmät ovat sielun peili, niin pääsette tässä elämässä pitkälle!

Ystävällisiä katseita päiväänne lukijat <3

img_44811

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *