Kesäheilat tuli ja meni

Siinä se kesä sitten taas hurahti ohi ja syksy tuli ovelle. Vaan ei tullut ovella kyllä Sitä Oikeaa, sinkkuna mennään edelleen. Se on tosin sanottava, että toisin kuin viime kesänä, tänä kesänä heiloja olisi ollut.

Mutta aina se jokin puuttui tai sitten ne kaksi kertaa kun tuntui että kohtasin tyypin, jonka kanssa voisi kolahtaa (nimenomaan kohtasin livenä, en Tinderissä) niin näillä herroilla olikin sitten omassa elämässä kuitenkin menneisyyden haamut selvittämättä eivätkä olleet valmiita mihinkään uuteen. Siskohan nämä herrat minulle bongasi, toisen Järvenpää Soi -tapahtumasta (parhaimmat Suomi-festarit missä olen ikinä ollut!) ja toisen sitten tuparieni jatkoilla Järvenpään yössä. Olisikohan tässä Järvenpäässä jotakin taikaa kun sitä tuolla tavalla juuri täällä kohtaa livenä kiinnostavia miehiä, ei Helsingissä päin vaan oikeastaan koskaan, hmm.

Keitä, keitä ne kesäheilat sitten on?

Noh, Tinderin kautta tapasin yhden herran ennen kesälomani alkua heinäkuussa ja käytiin muutamilla treffeillä. Järvenpään ravintola Huilissa on muuten uberhyvät ruuat, sinne kannattaa mennä kauempaakin! Juttu luisti, mutta jotenkin sitten tuli fiilis että hän on ehkä liian introvertti minulle, miehessä ei ollut semmoista kipinää ja potkua, joita minä kaipaan. Jotenkin liian rauhallinen. En nyt tarkoita että hakisin mitään ylivilkastakaan tapausta, taidettiin vaan pitkälti olla ihan eri leveleillä. Symppis tyyppi, josta joku toinen saa varmasti kelpo aviomiehen, mutta minä se morsian en ole.

Kesäheila nro 2, jos tätä nyt niin voi kutsua, oli exäni/ex-deittini viime vuodelta. Eipä oltukaan melkein vuoteen nähty kunnolla, niin sieltä pukkaa viestiä että ”aletaanko olemaan”. Voitte kyllä uskoa että olin todella yllättynyt siitä viestistä! Tästä samasta herrasta kirjoitin blogipostaukseni ”Parisuhteita ja -suhteettomuuksia” postauksessa viime vuonna, silloin kun vielä elätin toivoa siitä että herra alkaisi panostamaan meidän juttuun enemmän.

Eihän sitä panostusta tullut nyttenkään ja olen kuullut että kyseinen herra on sellainen, että heti kun saa haluamansa karamellin, loppuu kiinnostus ja panostus kuin seinään. Näin se oli minunkin kanssani, joten en lähtenyt hänen kelkkaansa mukaan vaan kerroin jälleen ne samat asiat mitä viime vuonnakin, että miksi meidän homma ei toiminut. Jotain viestejä sieltä on tullut, mutta mihinkään suurempaan asia ei ole johtanut. Myönnän täysin sen, että jos sieltä suunnalta tulisi panostusta oikein kunnolla ja pitkän aikaa, niin voisin harkita antavani hänelle vielä mahdollisuuden sillä on tullut nähtyä miten surkeat sinkkumarkkinat Suomessa on. No mutta tätä asiaa tuskin tarvitsee miettiä sillä ei sieltä suunnalta ole kuulunut taaskaan pitkään aikaan mitään.

Missä mennään tällä hetkellä?

Tällä hetkellä kaikkein kiinnostunein olisin siitä miehestä, jonka tapasin Järvenpään yössä Pub Eikassa edellisviikonloppuna. Instagramissa olemme toistemme seuraajia, mutta siihen asia on ainakin toistaiseksi jäänyt sillä hänellä on aiemman suhteen osalta selvitettäviä asioita eikä ole valmis uuteen suhteeseen. Respect että kertoi asian suoraan ja rehellisesti ennenkuin ehdittiin edes lähteä treffeille, kypsän ja aikuisen miehen käytöstä. Viesti oli myös kaikenkukkuraksi erittäin imarteleva, mikä ei tietenkään yhtään vähentänyt kiinnostustani nyt jatkossa. Huoh, on tämä vaikeaa. Silloin kun minulla oli reilun vuoden kausi ilman yhtäkään deittiä tai vastaavaa, niin elämä oli kyllä tylsempää mitä nyt on tämä kesä ollut, mutta tottakai vakaampaa. Ei tarvitse miettiä naurettavan paljon sitä, että milloin se mies nyt ottaa yhteyttä tai ottaako se tai jaaha, nyt sieltä tuli KOLME PISTETTÄ!!! Mitä tämä meinaa, eikö hän haluakaan enää nähdä huomenna tai mikä on homman nimi?! Te muut sinkut tai ylipäänsä elämässänne deittailleet voinette samaistua näihin fiiliksiin 😀

Toivoa parinmuodostukseen kuitenkin on, jotenkin nimittäin tuntuu että Se Oikea voisi löytyä juurikin täältä uudesta kotikaupungista Järvepäästä. Sellainen fiilis minulla oli jo ennen tänne muuttoani ja ajatusta vahvisti se, että kaksi ystävääni sanoi saman asian toisistaan tietämättä. It must be magic, right? 😀

Toistaiseksi kuitenkin jatkamme Rockyn kanssa kaksin eloa ja viimeistään saadessani opinnäytetyön purkkiin aikaa tulee kulumaan heppatallillakin huomattavasti enemmän mitä nykyisin. Tällä hetkellä käyn kerran viikossa tunnilla mutta suunnitelmissa on ottaa yksityistunteja sekä tähdätä oman tallin tallikisoihin ensi kesänä 😊 Ja se oma hevonen, siitä en ole lakannut unelmoimasta enkä lakkaakaan. Sen Tulevan Herra Oikean on siis syytä olla eläinrakas, ei allerginen eläimille ja tietysti muutoinkin salonkikelpoinen & ehdottomasti minua 15cm tai enemmän pidempi iso miehinen mies!

Aurinkoista ja lämmintä syksyä kaikille, I keep you posted!

Mökkilife

Comments

  1. Pamela Jokisalo says:

    Ihan loistosettiä🤩

    1. Salita says:

      Kiitos Pamela 🙂 Ihana kuulla! Mahtavaa syksyä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *