Mitä jos ei ois enää sinkku ja mitä jos…

Kesälomalla olen pohtinut paljon sitä, että mitä jos ei olisikaan enää sinkku. Muuttaisiko se mua ihmisenä johonkin suuntaan, hyvään tai huonoon? Lähtökohtaisesti yleensä ajatellaan, että parisuhde muuttaa ihmistä täydemmäksi ja sitä kautta paremmaksi, mutta aina niin ei todellakaan ole. Narsistin kanssa seurustelleena musta tuli seinäruusu. Olisin kuihtunut pystyyn jos sen tyypin kanssa olisin ollut ja mies kieltämättä vasta pystyyn kuivunut olikin niiden kotikasvosolariumiensa käytön jälkeen, ettei sillä.

Parissa suhteessa vai parisuhteessa?

Tässä lomalla on onneksi ollut aikaa ihan vain olla luonnossa ja ihmetellä maisemia mökillä, usein ajatukset jotenkin kulkeutuvat sinkkuuteen. Reilu viisi vuotta sinkkuna on kuitenkin pitkä aika näin aikuiselle naiselle, joka on aina nähnyt itsensä mieluummin suhteessa kuin yksin ja ihan vaan siinä yhdessä parisuhteessa, ei parissa suhteessa. Luonnossa liikkuminen ja joka iltainen saunominen kyllä saa ajatukset virtaamaan eri tavalla kuin kaupungissa ja sitä todella näkee asiat selkeämmin kun lähtee pois kotinurkista. Mulla on ollut myös oman Rocksonin lisäksi perhepiirin kaksi muuta koiraa hoidossa pari päivää ja kyllä sekin on tehnyt eetvarttia, että pitää keskittyä siihen hetkeen eikä vaan haaveilla ja suunnitella tulevaa, kuten usein teen. Lomalla olo on tehnyt hyvää, semmosta sielunhoitoa ja hetkeen keskittymistä. Nimittäin tämä koiralauma kyllä naruttaa mua jos en ole tarkkana, hetkessä on elettävä näiden kanssa 😀

Muuttaako se mua?

Parisuhteissa mietityttää se, että muuttuuko sitä itse sitten jotenkin ja että miten ne kestävät. Mikään ei toki ole ikuista, mutta siitä lähtökohdasta kai yleensä parisuhteeseen ryhdytään että se kestäisi koko elämän kuten joutsenilla. Ei ole kyllä joutsenillakaan yhtä auvoa elämä parinmuodostuksessa, nimittäin pari urosta mitteli toisiaan meidän rannalla viime viikolla, ettei se helppoa ole sielläkään mutta joutsen kun löytää sen Oikean, sen kanssa pysytään läpi koko elämän. Ihailtavaa ehdottomasti, jos homma toimii. Ihmisillä ei aina toimi ja silti ollaan yhdessä, joutsenten parisuhteen sielunmaailmasta taas en kyllä osaa sanoa sen enempää 😉

Mun mielestä selkeää on se, että ainakin kiinnostuksen kohteet ja osittain jotkin mielipiteetkin voi muuttua parisuhteen myötä, oma perusluonne pysyy aina, joskus valitettavasti sinne maton alle lakaistuna kuten mulle on käynyt, mutta toivottavasti tuollaiset tapaukset on harvassa. Tyyppiesimerkki omasta elämästä on, että yllättäen ollessani portugeessin miehen kanssa suhteessa alkoi futis kiinnostaa. Enpä eron jälkeen ole katsonut yhtäkään matsia 😀 Musamaun suhteen taas on kylläkin käynyt niin, että osa ”yhteisistä” biiseistä on jäänyt erojen jälkeen omaan elämään. Politiikkaa en halua edes avata tässä sen enempää, mutta sen sanon että on niillä miehillä omiin poliittisiin ajatuksiin etenkin nuoremmalla iällä ollut vaikutuksia. Nykyään taas aikuistumisen myötä omat poliittiset mielipiteet on sen verran vahvoja, etten pystyisi edes kuvittelemaan seurustelevani sellaisen miehen kanssa joka ajattelee täysin eri tavalla kuin minä. Ja sen muuten sanon myös, etten ikinä ala seurustelemaan absolutistin kanssa, never. Siinä on yleensä taustalla joko uskontokiihkoilu tai ongelma päihteiden kanssa, joten ei kiitos kumpaankin. Voi olla jotain muutakin, en yleistä, mutta nämä onkin mun mielipiteitä, ei faktoja 😀 Kultainen keskitie, se toimii aina asiassa kuin asiassa.

Deittailun rasittavuus

Musta olis kiva hypätä suoraan siihen vaiheeseen, että tunnetaan toisemme hyvin, mutta alkuajan kipinää on vielä jäljellä ja sitten siihen fiilikseen voisikin jäädä pidemmäksikin aikaa, vaikka loppuelämäksi 😀 Mutta eihän tämä homma niin mene: ensin deittaillaan, ollaan vähän tai paljon vieraskoreita, halutaan antaa pirun hyvä ensivaikutelma ja vasta sitten paljastuu pikkuhiljaa millainen toinen ihan oikeasti on. Jotain viitteitä toki tyypistä huomaa melko nopeasti ellei ole sattunut Amerikan Psykoa itselleen deittikumppaniksi valitsemaan, ettei ihan sikaa säkissä tarvitse ostaa. Deittailuvaihe on kyllä raskasta etenkin näin kalenterifriikille ihmiselle kuin minä. Kun eihän sitä voi heti alkuun kysellä, että no mitä teet sinä ja sinä viikonloppuna, kun yrittää mahduttaa omaan (kesä)kalenteriinsa deittailun lisäksi muun elämän. Niin että helpointahan se olisi vain sukeltaa suoraan suhteeseen mutta siinä on se riski että alkuhuuma haihtuu, eikä se käy. Miksei kaikkea voi saada?

Huomenna taas metsään koirien kanssa, pohtimaan vaikka tuota edeltävää kysymystä 😀

Ihanaa kesää kaikille!

Päiväreissu Mustion linnaan
Mustion linnan maisemissa.

Comments

  1. Pamela says:

    Luin sun blogia ja oot kyllä tosi lahjakas kirjoittamaan🌞 Hyviä mielipiteitä 🙂 Hauskaa kesän jatkoa sinne vaikka nyt onkin sateisempaa🤩

    1. Salita says:

      Kiitos paljon Pamela ja pahoittelut myöhäisestä kuittauksesta!

      Aurinkoista syksyä sinulle 🙂

  2. Maria Ilonen says:

    Hei, olen fokloristiikan pääaineopiskelija Helsingin yliopistosta ja teen grdua aiheesta: Urbaanit vanhatpiiat. Sinkkunaisen identitetin muodostuminen nykypäivänä.Olen haastatellut gradua varten nimenomaan sinkkuudesta kirjoittavia blogisteja, lisäksi käytän tutkimusaineistona lehtikirjoituksia aiheesta. Kysynkin, suostuisitko haastateltavaksieni graduani varten? Haastattelut tulevat nimettömänä. Terv. Maria Ilonen maria.ilonen@helsinki.fi

    1. Salita says:

      Hei Maria!

      Pahoittelut vastauksen viivästymisestä, näköjään minulla on joku bugi tässä kun ei hallintapaneeli ollenkaan ilmoittanut saapuneesta viestistä!
      Jos kaipaat vielä haastateltavia, lähden mielelläni mukaan 🙂 Laitan sinulle meiliä. Aurinkoista syksyä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *