Ei ne miehetkään aina jaksa…

Ja se on ihan oikeutettua se mutta ei sen pituinen se.

Se, ettei ne miehetkään aina jaksa, ei tullut ihan puun takaa mutta yllätti silti: jotenkin ajattelin, että miehet jaksavat enemmän lyödä päätään seinään kuin naiset. Etteivät välittäisi ”pienistä tai vähän suuremmista kolhuista” joita rapatessa väkisinkin vastaan tulee. Mutta olin väärässä.

Ja ei muuta kuin takaisin Tinderin ihmeelliseen maailmaan….

Tinderöin tässä pari viikkoa sitten ja siellä tuli vastaan yksi oikein herkullisen oloinen mies niin päällisin puolin kuin siitä kuuluisasta sisäisestä kauneudestakin päin katsottuna. Kutsutaan häntä vaikka Markiksi. Mark oli juuri tyyppiäni, eli pitkä, harteikas, lihaksikas ja ennen kaikkea ystävälliset kasvot ja kivat silmät, sellainen hyväntahtoinen katse.  Ja mikä parasta, ei yhtään hätkähtänyt sitä, että kerroin olevani deittaillessa ja välillä vähän muutenkin vanhanaikainen. Tykkään siitä kun miehet avaavat ovia naisille, ottavat huomioon ja hyvin voi olla miesten ja naisten töitä edelleen (minä en rassaa autoja nyt enkä tulevaisuudessa, mutta siivoan kyllä mielelläni kotia ja pidän yllä järjestystä ja teenpä tässä samalla myös tunnustuksen: aina jos olen jossain kylässä, jossa näkyy sormenjälki peilissä tai ikkunassa, se on pyyhittävä pois, mutta ei siitä sen enempää 😊)

Takaisin Tinderiin = Turpaan Tulee?

Kaikki yllä kuvaillut miesten ja naisten hommat, ovien avaaminen naisille sekä deittailun sopivan rauhallinen eteneminen olivat enemmän kuin OK Markille. Olin myyty, hyvä etten ollut siitä samantien kirkkoa jo varaaamassa 😉 Sovimme deittipäivän, mutta kun päivä koitti, huomasin ettei herra ollutkaan enää Tinderissä! Tuntosarveni nousivat heti pystyyn, että mitäs hittoa. Rohkeana mimminä jatkoin jo viime vuonna viitoittamallani tiellä, eli asiasta suoraan kysymisellä (olisi pitänyt aloittaa tämä jo aikaisemmin, niin olisi varmasti säästynyt paljon aikaa ja energiaa turhlta vatvomiselta, mutta ei nyt mennä siihen). Mark totesi ykskantaan, että hän todella kiinnostui minusta, mutta on saanut niin paljon pataansa Tinderin kautta ettei enää jaksa mitään siihen liittyvää. Loukkaannuin tietysti, sillä matto vedettiin jalkojen alta. Sitten mietin, että onko loukkaantumiseni edes oikeutettua, sillä itsellänihän on ollut aivan samanlaisia fiiliksiä, ettei yksinkertaisesti vain jaksa mitään Tinderiin liittyvääkään, ei enää yhtään lisää pettymyksiä deittimaailmassa. Miehetkään ei enää siis jaksa. Tämän jälkeen kuulin muitakin vastaavia kokemuksia. Miten sitä sitten itse ajattelikin, että kyllähän ne miehet aina jaksaa, ei ne niin välitä pikkutöyssyistä matkan varrella? Mutta kyllä ne miehet välittävät, joskus liikaakin.

Eli kyllä me naisetkin huonosti osataan deittimaailmassa käyttäytyä, kun miehilläkin menee maku Tinderiin. Yritetään me siellä pyörivät siis parhaamme, niin naiset kuin miehetkin, ja käyttäytyä niin kuin haluttaisiin että meitä kohdellaan. Kaikki mokaa joskus, mutta siitä voi ottaa opiksi, yleispätevä lausahdus, johon on hyvä lopettaa tämä postaus 😊

P.S. Mark lupasi muuten ottaa yhteyttä jos hän innostuisi taas deittailemaan, sitä siis odotellessa tai muita lupaavia deittejä, vielä todellakin on kesää jäljellä (vaikkei tässä mitään kesäkollia olla hakemassa vaan ihan kaikkien sesonkien kestävää rakkautta)! Ellei mene mullakin sitten taas sadannen kerran hermo koko sovellukseen, sillä kotoa ei kukaan hakemaan tule 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *