Suorat sanat

Vuosi lähenee jälleen loppuaan ja Uusi Vuosi on kulman takana. Teitkö uuden vuoden lupauksia tälle vuodelle? Jos teit, miten niiden kanssa on sujunut, onko lupauksissa pysytty, toteutettu tai onko ne unohdettu? Sen verran hyvin olen oppinut itseäni tuntemaan menneinä vuosikymmeninä, etten enää lupaile ainakaan mitään laihduttamiseen liittyvää, eli herkkulakot yms. olen jättänyt kokonaan pois lupausten listalta.

Niinpä kerrankin kaukaa viisaasti päätin viime vuonna, että vuoden 2019 lupaukseni on sanoa aina suorat sanat ja oppia pitämään puoleni. Lupaus on pysynyt, toki omia puolia olisi voinut pitää vielä hanakamminkin. Jotta eläisin kuten täällä teille kerron, niin pyrin kuitenkin aina muistamaan sen, että tapoja sanoa asioita on monta. Joskus vaan on tölväistävä suoraan. Näin on käynyt ystävyyssuhteissa. Minä olen sanonut suoraan ja minulle on sanottu suoraan, sillä sitä arvostan eniten. Kaikki turha teeskentely pois viemästä aikaa elämältä.

Tässä mun ”eniten ärsyttää” -lista tilanteista, jolloin olen sanonut asiat suoraan:

  1. ”Nähdään hei sitten taas ja pidetään yhteyttä” -tilanne joka ei koskaan kuitenkaan toteudu.
  2. Vaistoat, että jokin on pielessä ystävyys/pari/missä tahansa suhteessa mutta toinen ei saa suutaan auki vaikka miten nätisti tiedustelisit.
  3. Oletukset. Älä oleta, vaan kysy.

Taatusti olen sortunut jokaiseen noista itsekin, että parantamisen varaa on. Sen kääntöpuoli, että sanon itse asiat suoraan on se, että joskus joutuu kuulemaan myös itsestään ikäviä asioita, mieluiten kasvotusten eikä selän takana. Sitten onkin se vaikein edessä, eli oman käytöksen muuttaminen parempaan päin. Kaikki tämä lähtee kuitenkin mun mielestä siitä suoraan sanomisesta. Se, että arvaillaan tai ettei kestetä sitä että toinen sanoo asiasta (asiallisesti), vaan loukkaannutaan vaikka tiedetään että omassa käytöksessä olisi parantamisen varaa, on täysin perseestä suoraan sanottuna. Säästetään siis kaikkien kallisarvoista aikaa täällä planeetalla ja sanotaan asiat suoraan.

Tällä kaikella on kuitenkin seurauksensa ja joskus seuraus on se, että ystävyyssuhde katkeaa. Lainaan tähän väliin erästä hyvää ystävääni, joka tässä taannoin totesi, että hän nyt sanoo nämä asiat sulle suoraan, sillä tosiystävyys kestää sen kyllä. Ja se on justiinsa näin >3 Olen paljon pohtinut ystävyyttä lähipäivinä ja sitä ns. erilleen kasvamista, mitä ystävyyssuhteissa väistämättä tapahtuu. Joskus ystävyys vain katkeaa syystä X, vaikkei mitään sen kummempaa olisi tapahtunutkaan. Jompikumpi tai molemmat vain huomaavat ettei meillä oikeastaan enää olekaan kauheasti yhteistä puhuttavaa tai elämäntilanteet ovat muuttuneet niin radikaalisti, etteivät tiet enää kohtaa. Minulle on käynyt näin ihan muutamaankin otteeseen ja onhan se surullista, etenkin jos itse olisi ajatellut ystävyyden vielä jatkuvan. Sen suurempaa draamaa näissä ei yleensä ole ollut, ollaan vain ajauduttu erillemme ja se siitä. Olen kova pitämään yhteyttä läheisiin ihmisiin, joillekin sekin voi olla liikaa, eivätkä sitten kehtaa sanoa siitä. Se on kuitenkin äärimmäisen rasittavaa, kun huomaa olevansa aina se, joka ottaa yhteyttä ja ehdottaa näkemistä. Siitä viimeistään jopa minä tajuan, ettei asiat ole kunnossa. Joskus annan vain olla mutta etenkin tänä vuonna olen sanonut suoraan jos asia häiritsee. Jotkut tämän kestävät, toiset eivät. Ajattelen sen niin, että ne ketkä eivät kestä, antaa niiden mennä. Minulla ja toivottavasti teillä jokaisella on kuitenkin elämässä sellaisia ihmisiä, jotka haluavat olla läsnä teidän elämässä 110 %: eikä puoliteholla.

Oletko miettinyt jo lupausta vuodelle 2020? Itse taidan jatkaa tällä viitoittamallani polulla ja panostaa entistä enemmän niihin tärkeisiin ihmisiin, joita elämässäni on <3 Kiitos perhe ja ystävät, olette korvaamattomia!

Näihin kuviin ja tunnelmiin,

img_5489

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *