Kumpi on oikeassa, nainen vai mies?

Hellurei, melkein kuukausi vierähtänyt aiemmasta postauksesta. Trafiikkia sivuillani on datan mukaan silti ollut, mikä on ilo huomata! Minusta on ihana herättää keskustelua ja ravistella ihmisiä, nostaa esille niitä aiheita, joista kaikki puhuvat, mutta eivät välttämättä myönnä 😉 Yksi näistä on vähän samanlainen ikiaikainen kysymys, kumpi oli ensin, muna vai kana, kumpi on oikeassa, nainen vai mies? Olen saanut lukijoilta palautetta että monet postaukseni ovat olleet liikaa naisia suosivia ja olenkin ottanut neuvosta vaarin (en kerro nyt tässä kumpaa sukupuolta neuvonantaja oli 😉 ja kiinnittänyt asiaan huomiota bloggaillessani. No mutta sitten asiaan.

Kumpi on oikeassa, nainen vai mies? Olemme kaikki varmasti olleet tilanteessa, jossa meitä on neuvottu, oli neuvoja sitten samaa tai eri sukupuolta, ja on alkanut vituttamaan että mitä tuo tuossa neuvoo, perkele minä osaan nämä hommat jo! Tyypilisimpiä tilanteita lienee miten paita kuuluu silittää oikein (tästä oli muuten BB:ssa eilen hauska tilanne kun kaksi mieshenkilöä, joiden elämänkatsomukset ovat täysin erilaisia ja tästä johtuen eivät oikein tule juttuun, keskustelivat siitä miten ja missä järjestyksessä se paita kuuluisi silittää), kuuluuko se vessankansi laskea alas (suosittelen tai vessaa vetäessä bakteerit leviävät parin metrin päähän), miten päin vessapaperirulla laitetaan (oikeinpäin tietysti, eli paperi vedetään suoraan itseä päin, ei seinää päin, mikä järki siinä olisi?!), voiko avokkaissa/sandaaleissa pitää puuvilla sukkia (ei voi, minun mielestä) jne. Näitähän on loputtomasti ja kuten ehkä huomasitte, löytyy se meikämimmiltäkin mielipide joka asiaan.

Näistä elämääkin suuremmista riidanaiheista huolimatta ylitse muiden on kuitenkin tilanne, jossa ihan sukupuolesta riippumatta oma oikeassa oleminen perustuu muiden väärässä olemiselle. Niinpä minäkin olen päättänyt antaa asioiden lähtökohtaisesti vain olla. Tehköön muut miten tekevät ja minä kuten minä teen (vaikka nyt kyllä tiedätte mitä mieltä minä asioista olen, voitte tehdä tiedoilla mitä haluatte ;). Me kaikki kuitenkin pyhistä lupauksista huolimatta sorrumme pätemään ja neuvomaan, se on vain meissä ihmisissä sisään ajettu ominaisuus. Tässä kuitenkin piilee se kultainen lanka, että miten asioista sanoo ja mitä se oma keho siinä viestii, sillä eleet ja ilmeet peittoavat sanat alleen joka tilanteessa. Itse olen välillä liiankin herkkä tulkitsemaan toisten eleitä ja ilmeitä, joskus siitä on ollut hyötyä ja joskus taas ei, nimittäin silloin kun olen päästänyt asiat ihonalle, olisi joskus parempi olla aistimatta asioita ja joskus taas ylitulkitsen niitä.

Karmeimpia tällaisia tilanteita joissa olen ollut, on kun toinen sanoo asiat hyvin siististi, mutta koko elekieli on negatiivinen ja syyllistävä: taas teit väärin, etkö ikinä opi, itsehän olen täydellinen! Pisteenä ii:n päälle silmien pyöräytys. Tässä touhussa valitettavasti naiset kunnostautuvat usein ja jos otetaan vaikka esille taannoinen vierailuni kaupassa, oli tilanne karmeaa kuultavaa ja olisi tehnyt mieli sanoa, että ”Nainen, saatat olla oikeassa, mutta kuka helvetti tommosta jaksaa kuunnella vuodesta toiseen?!”. Tilanteessa pariskunta oli tosiaan ostoksilla, kävivät ostoslistaa läpi ja mies oli ottamassa tuotteita hyllystä. Naiselle ei mikään kelvannut ja kommentit olivat tyyliin ”etkö muista sinun korkeaa verenpainetta, ei me nyt tommosta osteta kun mä en tykkää siitä, etkö sä nyt muista että kotona sovittiin (nainen sopi ilmeisesti itsensä kanssa) että tänään tehdään lasagnea ei pastaa, et sä voi tommosta paitaa ostaa, ei sovi yhtään sun tyyliin'” jne.

Sillä, kumpi on oikeassa, ei ole sukupuolen kannalta mitään väliä. Ainoa asia, jolla on merkitystä, on että miten asiat esittää. Keskustelemmeko muiden kanssa kuten haluaisimme että meille puhutaan? Mitä eleemme viestivät tilanteesta, viestivätkö eleet muuta mitä suu sanoo? Elekieleen kannattaisi kaikkien kiinnittää enemmän huomiota sekä siihen, että me kaikki olemme täydellisiä omalla tavallamme, toisen tapa tehdä asioista ei välttämättä ole sen parempi tai huonompi kuin meidänkään. Voin nimittäin sanoa, että eniten inhoan kahta ihmistyyppiä: niitä, jotka ovat omasta mielestään aina täydellisiä ja muissa on aina se vika sekä niitä, joilla on jokaiseen ratkaisuun uusi ongelma eli ongelmakeskeiset ihmiset. Elämää ei todellakaan tarvitse katsoa ruusunpunaisten linssien läpi ja olla aina hyvällä tuulella (itse useimmiten olen iloisella päällä ja se ilmeisesti joskus ihmisiä ärsyttää, en oikein ymmärrä tätä, mutta varmaan jotain suomalaisuuteen liittyvää jälleen kerran) MUTTA sinne peiliin olisi hyvä välillä katsoa ja miettiä että löytyisikö se kehittämisen kohde sieltä eikä ulkopuolelta 😉

Rauhaisaa Pyhäinpäivää kaikille!

1bb3fe82-10f9-4a6e-ae69-3927d75844d9

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *