Deittailu & työelämä = siltoja ei kannata polttaa + ”Eihän tuo tyyppi nyt voi oikeasti olla susta kiinnostunut!”

Tuon lauseen olen kuullut pääni sisällä monta kertaa aina kun joku deittailujuttu kusee. Mutta tottahan se on, jos mies ei näe vaivaa naisen vuoksi, niin ei sitä sitten oikeesti edes kiinnosta. Silloin nainen on vain ajanvietettä, ei mitään muuta. Mua ei hävetä myöntää yhtään edes tällä tavalla ”julkisesti” että näin on käynyt useasti. Toki olen itsekin pakkeja antanut useita, yöelämässä niin käy monasti, mutta siellä miehet ovatkin saalistusmielellä liikenteessä, harva vakavaa suhdetta etsii, tai sitten olen jälleen törmännyt vääränlaisiin miehiin. Iskelmäfestareilla kuultua: ”Oon mä sinkku, siis näiden festareiden ajan” Semmottos, ovat varmaan äidit näistä pojistansa ylpeitä!

Saalistamisesta ja deittailemistani miehistä puheenollen, moni on on ollut huolissaan siitä, että päätyvätkö he nyt tähän mun blogin jatkoksi. Toteankin aina, että no totta hemmetissä, jos siihen aihetta löytyy 😉 Tämä blogihan pyörii juurikin teidän avullanne, arvon miehet 😉 Pitää yrittää ajatella positiivisesti aina kun mahdollista!

Mutta miehet, noin niinkuin oikeasti, mitä helvettiä te haluatte naisilta? Ensin saalistatte ja leikitte Prinssi Rohkeaa, mutta kun saalis on pyydyksessä, nainen kiinnostunut ja tahtoisi enemmän, te katsotte parhaaksi jatkaa matkaa? Mitä olen mimmien kanssa jutellut, niin ne peruskäytöstavat puuttuvat valitettavan monelta. Siis hetkonen, voisiko olla liikaa pyydetty avata se suu, laukoa sieltä ne sanat vaikkapa heti alkuun, ettette ole etsimässä kuin hetken hupia? Siinä on toki se riski, että sitten ei irtoa mitään muutakaan, mutta onko se riski miellyttävämpi ottaa kuin se, että perästä kuuluu ja sana leviää (koska me mimmithän ollaan oikeita juoruakkoja, te miehet että ikinä juorua naisista, vai miten se meni ;). Ilmeisesti kyllä, parempi vaan antaa mennä ja miettiä sitten myöhemmin. Pääkaupunkiseutu ja etenkin Helsinki on aika pieni mesta, samat tyypit pyörii sinkkuina ja sitten törmätään ystävien deitteihin Tinderissä. Eipä siinä mitään, mutta deittailu on vähän sama kuin työelämä: siltoja ei kannata polttaa takanaan.

Mikä on teidän mielestä pitkä aika olla sinkkuna? Nimittäin tajusin juuri etten ole ollut yli 10 vuoteen yli vuoden mittaisessa parisuhteessa eikä niitäkään kovin montaa ole vuosikymmeneen mahtunut. Tiedä sitten mitä se kertoo musta, toivottavasti sen, että olen mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa tai seurustelen sen vuoksi, etten osaisi olla yksin. Mulla on yksi ihana vanhempi ihminen mun lähipiirissä ja nuorempana, juuri seurustelun aloittaneena ihmettelin kovasti, että miksei hän vakiinnu? Että kai kaikki naiset nyt mieen rinnalleen haluavat? Vaan kuinkas sitten kävikään… 😉 Viihdyn erinomaisesti omien juttujeni, kuten vaikka tämän blogin parissa, mutta sinkkuilutouhut on niin nähty jo, tää tahtoo vakiintua nyt eikä helvetti seuraavan 10 vuoden kuluttua! Myönnän tuntevani kateuden ilkeän pistoksen aina, jos joku menee naimisiin, muuttaa yhteen jne. parisuhdetouhuja. Siis mä olen ollut kateellinen jopa siitä, että pariskunta taistelee ruokakaupassa että mitäs nyt ostettaisiin, kun ei päästä yhteisymmärrykseen… Siitä viimeistään huomaan, miten vieraantunut olen edes koko ajatuksesta siihen liittyen, että itse seurustelisin. Ystäväpiirissä sekä lähisukulaisten kesken on jo täysin tavallista, että tulen juhliin ilman avecia (jos Rocky-herraa ei lasketa, hän toki toimii seuralaisenani kaikissa mahdollisissa edustustilaisuuksissa <3 Vaikka avosylin otetaan vastaan olin sinkku tai en, silti minusta usein tuntuu, etten kuulu joukkoon ollessani sinkku. Että mun elämä olisi jotenkin vähäpätöisempää kuin niiden, jotka etenevät sen yleisen normin mukaan eli parisuhde – yhteenmuutto – koira ja auto – naimisiinmeno ja lapsi -kaavalla. Koska mun elämään ei noista kuulu kuin lemmikki Rockya yhtään väheksymättä, tuntuu että jään monissa keskusteluissa ulkopuolelle, etenkin sukujuhlissa. Mä en tiedä mikä vaippamerkki olisi paras tai mikä piltti maistuu miltäkin tai mikä on lapsien maailmassa kuuminta hottia tällä hetkellä. Tuntuu että pitää jotenkin elää ihan helvetisti enemmän, jotta on sitä sisältöä elämässä kun perheen perustaminen ei omassa elämässä ole tullut missään kohtaa kyseeseen. Että sitä ei jotenkin muutoin olisi kokonainen. Täynnähän mun kalenteri usein on kaikenlaisia menoja, ettei sillä, mutta kyllä sieltä Herra Oikealle aina tilaa löytyisi, se on varma 😉

Tähän loppuun koottuna mun vinkkivitonen Teille miehille (jotka jostain kumman kiemuran kautta olette tähän blogiini päätyneet):

  1. Olkaa rehellisiä. Me naiset huomaamme kyllä kusetuksen nopeammin kuin uskottekaan.
  2. Peruskäytöstavat kuntoon nyt viimeistään, eli: avatkaa naiselle ovi, tarjotkaa hänelle juoma ja ruoka deiteillä jonne olette hänet tietysti oma-aloitteisesti kutsuneet ja kertokaa omista harrastuksistanne, intohimoista. matkoista joita olette tehneet. Me naiset haluamme hullaantua teistä!
  3. Naurakaa ja hymyilkää paljon. Ei kuitenkaan niin paljon, että kasvonne jumittuvat Jokeri-virneeseen.
  4. Siisti pukeutuminen kiireestä kantapäähän jumalaista tuoksua unohtamatta! Mutta älkää lorotelko liikaa, emme halua pyörtyä syliinne vaikka se romanttiselta voisi kuulostaakin.
  5. Olkaa maskuliinisia miehiä terveellä itsetunnolla kuorrutettuna! Siitä me naiset sytymme 😉

img_1840

Comments

  1. raimohee says:

    Niin nuo samat vinkit pitävät myös naisiin.

    Ja luulen että on olemassa ihmisiä jotka ovat koko elämänsä sinkkuna.

    1. Moikka raimohee! Ehdottomasti, puolin ja toisin. Minua onkin pyydetty tänään parikin kertaa kirjoittamaan juttu myös miehisestä näkökulmasta katsottuna ja sen teen tuota pikaa 🙂

    2. Hei! Tämänkin osalta kävi niin ettei vastaukseni ole näköjään tallentunut, sama kävi yhden toisen lukijan kanssa. Mutta olet oikeassa, osa ihmisistä on koko elämänsä sinkkuna, ei kaikille aina löydy sitä paria, eikä nykymaailmassa tarvitsekaan, kun on paljon muutakin. Mukavaa kevättä sinulle ja pahoittelut todella myöhästyneestä vastauksesta!

  2. Eevs says:

    Aika moni nainen nykypäivänä on todennut, ettei lapsenhankintaan miestä tarvita. <3

    Omassa kaveripiirissä kaksi äitiä, jotka hankkineet kumpikin itsellisesti kaksi lasta, ja hyvin pärjäilevät. Mieluummin yksin kuin kakkapään kanssa. 🙂

    1. Moikka Eevs! Täysin totta tuokin 🙂 Eivät ne unelmien toteuttamiset saa olla puolisosta kiinni, sillä kylmä fakta on, etteivät kaikki koskaan löydä sitä toista puolikasta, mutta voivat olla/ovat onnellisia siitä huolimatta tai juuri sen takia 🙂

  3. […] Täältä lisää sinkkuelämän herkullisia […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *