Parisuhteita ja -suhteettomuuksia

Hei Ihanaiset (ja miksei Komiaisetkin, jos joku kaksilahkeinen tätä nyt sattuisi lueskelemaan)! Runosuoni ei ole vähään aikaan sykkinyt tai sitten minulla on ollut vain epäluova fiilis, mutta nyt ajattelin kirjoittaa tämän kevään ensimmäisen blogipostauksen ja se tulee tässä aiheesta ”Parisuhteita ja -suhteettomuuksia”.

Sehän ei ole mikään salaisuus, että tässä on tullut oltua sinkkuna hieman liian kauan jo, jopa niin kauan, että välillä joudun oikeasti miettimään jotta millonka se olikaan kun olen ollut viimeksi parisuhteessa, kääk! Nelisen vuottahan siitä on, kun erosin elämäni silloisesta sankarista ja vuosien mittaan on ollut muutamia tapailuja, jotka ovat sitten kestäneet parisen kuukautta. Olen aina tiennyt olevani parisuhdeihminen. Sinkkuus ei ole minua varten sitten ollenkaan, vaikka omat etunsa siinäkin toki on, kun ei tarvitse tehdä minkään kokoluokan kompromisseja eikä kerätä toisen likapyykkiä lattialta tai tapella siivousvuoroista. Toisaalta oikeastaan minun kanssani kotitöiden jako on todella helppoa, sillä rakastan puhtautta ja siivousta! Sen sijaan ruuan laitto ja etenkään leipominen eivät ole sitten yhtään minun juttuni, ehkäpä juuri sen takia että niistä aiheutuu sotkua ja eteerinen siivoustasapaino järkkyy 😉 Joten kokkaava mies on enemmän kuin tervetullut!

Olen viime aikoina pohtinut paljon parisuhteita ja niiden merkityksiä. Sanonta, että miehet tulevat Marsista ja naiset Venuksesta on osuva vertaus omaan deittimaailmaani. Välillä nimittäin tuntuu etten ymmärrä miehiä sitten ollenkaan ja toisaalta joskus tuntuu, että juuri näinhän tämän kuuluukin olla, miesten ja naisten onkin oltava omalla tavallaan erilaisia, jotta homma toimisi. Me naiset ollaan kovia analysoimaan kaikkea viestien pienistä välimerkeistä ja hymiöistä (tai niiden puutteesta! 😉 aivan jokaiseen miehen sanomaan asiaan saakka. Miehet taas, oman kokemukseni mukaan, ovat paljon suoraviivaisempia. Tämän olen yrittänyt muistaa, jotta kommunikointi vastakkaisen sukupuolen sankarien kanssa olisi nykyistä helpompaa. Nykypäivän deittailusta tekeekin mielestäni juuri niin haastavaa se, että deittipalveluissa viestitellään paljon ennenkuin tavataan ja siinähän niitä yhteentörmäyksiä tulee jo ihan kivasti kun miehet menevät suoraviivaisesti eteenpäin ja naiset jäävät ihmettelemään, että miksei nyt tullut mitään hymiötä?! Eikö hän enää olekaan niin kiinnostunut kuin eilen, jolloin tuli ”pusi pusi” -hymiö? Mitä tämä oikein tarkoittaa? Jonka jälkeen miehet ihmettelevät kun naisesta ei kuulukaan mitään, sillä nainen on loukkaantunut asiasta, josta miehellä ei ollut aavistustakaan. Mahtavaa olisi, jos kummatkin sukupuolet yrittäisivät vähän enemmän asennoitua toisen nahkoihin ja siihen, mitä toinen asiat mahdollisesti tulkitsee (välttäen kuitenkin sitä naisten helmasyntiä eli ylianalysointia!). Kohtele muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan, toimii hyvänä ohjenuorana läpi elämän. Itseltä tuo tuppaa välillä deittailussa unohtumaan ja sorrun juurikin noihin helmasynteihin :/

Mitäs sitten kun on käyty parilla deiteillä, missä vaiheessa edetään sänkypuuhiin niin, että nainen vaikuttaa samalla aikaan tarpeeksi salamyhkäiseltä mutta kuitenkin seksuaaliselta olennolta ja onko miehen tehtävä aloite enää nykypäivänä? Minun mielestä on, mutta olenkin vähän vanhanaikainen deittailija (toivottavasti en kuitenkaan toisaikainen ;). Tähän saakka homma usein luonnistuu melko helposti parin kuin parin kesken, mutta miten monta viikkoa tai kuukautta tulee tapailla, ennenkuin homma muuttuu seurusteluksi ja mitä se sitten tarkoittaa? Ja miten seurustelusta oikein sovitaan, ei kai sentään kysytä että ”Aletaaks me olee? ” 😀 Omasta mielestä seurustelu on sitä, ettei kumpikaan halua tavata ketään muuta ja myös sänkyhommelit hoidetaan vain keskenään, vatsanpohjasta kipristää kivasti kun soitellaan ja nähdään, toisen jutut naurattaa ja sitä haluaa hakeutua sen oman kullan seuraan enemmän kuin kenenkään muun. Sitten se onkin jo kaikille selvää, että seurustellaan, vaikkei naamakirjaa olisikaan päivitetty (vaikka itse tykkään kyllä siitäkin, että naamakirjaan voisi kerrankin ”sinkku” statuksen sijaan laittaa ”parisuhteessa, se olisi ihanaa pitkästä aikaa <3

Parisuhdehan on aina kompromissi, jossa kummankin toiveet ja tarpeet pitää huomioida ja tarvittaessa asioista neuvotella. Puoliväliin vastaan on tultava kummankin, parisuhde on kahden kauppa, ei vispilänkauppaa muiden kanssa. Vähitellen tapailun tai seurustelun aikana tavataan toiselle tärkeitä ihmisiä, ystäviä ja perhettä, joka syventää sidettä pariskunnan välillä, sillä onhan se ihanaa saada esitellä se oma kulta myös toisille (ja ennen kaikkea nähdä, miten tämä pärjää omien ystävien ja etenkin vanhempien ja sisarusten kanssa). Ystävät ovat kultaakin kalliimpia, mutta sen oman kullan yli ne eivät voi mennä ja jos haluaa seurustella, silloin on jo allekirjoittanut näkymättömän sopimuksen siitä, että väkisinkin sitä aikaa on vähemmän niille ystäville. Missään nimessä ystäviä ei pidä jättää syrjään, pitää vain priorisoida, sillä me kaikki tarvitsemme omaa aikaa ja tilaa ympärilleni (etenkin me Jousimies -naiset!).

Yksi mitä kaipaan aiemmista suhteista tosi paljon on läheisyyden ja yhdessä tekemisen lisäksi pariskuntaillanvietot! Miten ihanaa kokkailla (paitsi en minä 😉 yhdessä porukalla, viettää aikaa yhdessä, heittää läpändeerosta, nauttia viinistä, käydä vaikka matkoilla, keilaamassa, pelata lautapelejä, mitä tahansa. Perheelläni on aivan ihana mökki, pala taivasta maan päällä, meren rannalla ja sinne elokuun hämärtyviin iltoihin rantanuotiolle saunan jälkeen grillaamaan ja fiilistelemään olisi ihanaa mennä juuri tuollaisella pariskuntapoppoolla! Ehkä vielä joku päivä, en menetä toivoa vaikka lähellä on kyllä ollut monta kertaa että heitän kirveen kaivoon lopullisesti.

Kaikenlaista deittailua sitä onkin tullut kokeiltua ja ehkä joku onkin bongannut minut kiirastorstain Napakympistä 😉 Voin ainakin hyvillä mielin sanoa, että kaikkeni olen tehnyt deittailun eteen. Tällä hetkellä tosin tapailen yhtä komistusta, joka on juuri sellainen, jollaisen miehen haluaisinkin itselleni (varokaa mitä toivotte, sillä monasti ne toiveet todella toteutuvat!), mutta mitä hän todella ajattelee minusta, olenko hänelle Se Neiti Erityinen tai vain Se Neiti Tavistallaaja, selvinnee vain ajan kanssa. Uskooko hän, kun sanon, etten minä halua kahlita ketään, uskooko hän, että oikeasti tykkään hänestä?

4b6f9e22-cec7-4499-a42c-59fce46c18ce

Sydämeni osuman sai

by Siiri Nordin
”Sydämeni osuman sai.
Nuoli on Amorin viinistä kai.
Syvälle se upposi niin
aivan kuin jäädäkseen iäksi kii.
Iskusta sen mä vavahtelen,
vaikka se sattuu, mä vaikeroi en.
Elin maailmassain
luulin, että sen rauhaa ei järkkymään mokoma saa.
Mutta ootapa vain,
Sinä uniini tuut, olet mun, olet unelmissain,
päivin ja öin ikävöin vain.
Sydämeni kädessä sun
heikoksi muutun mä kun rakastun.
Sydämeni omakses’ saat
toivon et’ kanssani omasi jaat.
Sieluni kuin sumussa on,
luoksesi etsin ja oon levoton.
Sylihisi kaatua kaipaan,
hymysi sen saanut on aikaan.”

0 ajatusta aiheesta “Parisuhteita ja -suhteettomuuksia”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *