Yksinolon viehkeys vai kauheus?

Helsingin Sanomat (voi kyllä, jopa minä luen välillä vähän tieteellisempiäkin julkaisuja kuin Iltasanomia tai sarjakuvia 😉 julkaisi eilen jutun introverttiydestä. Siitä, miten myös ulospäin ”ekstrovertiksi” luokiteltu voi todella viihtyä myös yksin eikä tarvitse jatkuvasti seuraa ympärilleen? Entäpä sitten itsenäiseksi mielletyt ihmiset? Voivatko hekin olla ekstrovertteja? Voi kyllä voivat, allekirjoitan sen täysin! on muutenkin vanhanaikaista ajatella, että ihminen on joko tai, joko olet sisäänpäinkääntynyt toisten seuraa kammoksuva introvertti tai sitten jatkuvasti toisten seuraa kaipaava ekstrovertti. Kaikenlainen ihmisten lokeroiminen ja luokkayhteiskunta -ajattelu noin muuten on onneksi mennyttä elämää, suurimmaksi osaksi. Eiväthän ilo ja surukaan sulje toisiaan pois, saatikka nauru ja itkupotkuraivarit (joita muuten me kaikki aikuisetkin välillä saamme, myöntäkää pois vaan ;), joten miten ihmeessä ihmisen luonnekaan olisi aina yksi ja sama? Perusluonne harvoin muuttuu, mutta ekstrovertti voi kääntyä tilanteesta riippuen ekstrovertiksi ja toisinpäin. Itseni miellän juurikin sekoitukseksi, sellaiseksi viinitermein ”semi secoksi” tai miten se nyt meni 😉 Viihdyn välillä niin hyvin yksin, etten kaipaa koko viikonloppuna mitään ihmisseuraa, Rocky riittää vallan hyvin. Ja sen allekirjoitan täysin, että ihmisen on opittava olemaan yksin, selviytymään hankalistakin tilanteista, tykkäämään omasta seurastaan. Vasta sen jälkeen voi ajatella parisuhdetta, mikäli sellainen on edes haaveissa. Rakasta ensin itseäsi, sen jälkeen muutkin rakastuvat sinuun, vai mitä 😉

Yksinolo ja yksinäisyys ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa. Yksinolo on valinta, yksinäisyys ei koskaan, ainakaan omaehtoisesti. Ihminen on laumaeläin, sitä kaipaa toisten seuraa, toinen enemmän, toinen vähemmän. Seuran kautta sitä kokee yhteenkuuluvuutta, joka jaksaa kantaa eteenpäin näissä marraskuun harmaissa päivissä ja sysipimeissä illoissa. Yhteenkuuluvuus tuo mukanaan arvostusta, positiivista energiaa ja lisää pystyvyyden tunnetta, kannustaa eteenpäin. Me tarvitsemme toisiamme, hyvinä ja huonoina aikoina. Toivon, ettei tässä maailmassa olisi kovinkaan montaa yksinäistä ihmistä, mutta se taitaa olla yhtä realistista kuin Miss Maailman iänikuiset toiveet maailmanrauhasta. Jotain, mitä me kaikki voimme päivittäin tehdä toisillemme ja joka ei maksa mitään, on hymy. Hymy vastaantulijalle voi olla sinulle pikkujuttu, mutta pelastaa hänen päivänsä. Ystävällisyys tuo mukanaan ystävällisyyttä, omat kasvomme ja oma käyttäytymisemme peilaa usein sitä, mitä muilta vastaanotamme. Jos olemme iloisia, saattaa se hyvinkin tarttua myös toisiin, vaikka siihen päivänsä väärällä jalalla aloittaneeseen tyyppiin. Homma luonnollisesti toimii myös toisin päin, jos itse olet kivikasvo, voitko ihan rehellisesti odottaa muiden olevan ystävällisiä sinulle? Kaikkein kamalinta on tekopirteys tai sanat ja teot jotka eivät tule sydämestä. Olen itse 90 % elämästäni hyvällä tuulella, siitäkin huolimatta, että minulla olisi paljon syitä olla huonolla tuulella. Elämänasenteeni on aina ollut positiivinen ja muita kunnioittava. Sanon asiat suoraan, usein en turhia kiertele tai kaatele enkä kuvia kumartele. Olen siinäkin mielessä tyypillinen jousimiesnainen, hyvässä ja pahassa. Joskus käytökseni on tulkittu myös ylimieliseksi, vaikka itse olen nähnyt tilanteen aivan toisin: olen ollut oma pirteä ja iloinen itseni. Ja kyllä vaan, se juuri on ollut se tekijä, joka on toista ärsyttänyt aivan hitokseen. Ihmisiä, jotka yrittävät painaa minua alas, kohdella kuin ovimattoa tai saada muutoinkaan nöyristelemään, en ole elämässäni kauan katsellut vaan he ovat aina saaneet ottaa luutansa ja lähteä.

Tämäkin juna lähti jutussaan hieman sivuraiteille, hyvin tyypillistä kerrontaa minulle 😉 Jos mietitään hetki vielä yksinoloa ja yksinäisyyttä, kumpikin lienee tilanne, jossa olemme kaikki olleet joskus elämämme aikana. Kumpikin tilanne lienee myös sellainen, johon voimme itse paljolti vaikuttaa. Se, miten kohtelemme muita ihmisiä, kertoo paljon omasta itsestämme. Helposti ulkoistamme asiat itsestämme ja ajattelemme, että ”no kun se nyt on sellainen tyyppi, hitokseen ärsyttävä ja rasittava” ja unohdamme, että voisivatko ne asiat, jotka meitä toisessa ärsyttävät, löytyä meistä itsestämme? Kuten joskus kesällä kirjoitin, silmät ovat sielun peili niin myös oma käyttäytymisemme peilautuu muista ja muihin päin.

Kääriytykää lämpimiin peittoihin ja nauttikaa lasi glögiä (minä annan luvan glögikauden aloittamiselle!), sytyttäkää kynttilöitä ja takka sekä laittakaa sauna lämpiämään jos se vain mahdollista <3  ja rakastakaa itseänne & lähimmäisiänne!

P.S. Marraskuun hymyhaaste: hymyile niin usein kuin vain pystyt ja vähintään kerran päivässä täysin tuntemattomalle ohikulkijalle silläkin uhalla, että sinua pidettäisiin kylähulluna 😉 Hulluhan saa olla muttei tyhmä, eikös se niin ollut, joten ei huolta!

42276745_10156117475512968_4890768109943652352_n

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *